perjantai 20. elokuuta 2010

Kaupunkilomalla Pärnussa

Pärnua voi hyvällä syyllä pitää helppona lomakohteena. Upeata hiekkaa ja rantaviivaa auringonottoon riittää. Palvelu pelaa ja vekottimia vesileikkeihin löytyy kaikenikäisille. Vannoutuneimmankin etelänmatkailijan kannattaisi
pistäytyä paikan päällä. Lapsiystävällinen rantakin näyttäisi sopivan koko perheen temmellyksiin.

Kaupunki

Itse kaupunki ei varsinaisesti tarjoa mitään sen kummempia elämyksiä. Sillä nyt vaan sattuu olemaan ne lomanvieton kannalta keskeisimmät elementit; kävelykadun pätkää terasseineen, hyvää ruokaa, puistoja, sopiva määrä shoppailupaikkoja ja muutama mukiinmenevä mestakin illan istujaisiin.
Puistot ovat oikeasti henkireikä. Rantaan viettävän vehreyden keskellä on ihan ilo olla. Puistot ja rantabulevardit ovat myös polkupyöräilijän unelmia. Satamasta tai esim. Jahtiklubilta vuokratuilla fillareilla liikkuminen on vaivatonta. Pyörätiet ovat mainiossa kunnossa ja hyvin opastettuja.
Sen verran nähtävää ja koettavaa kaupungissa joka tapauksessa on, että kerran käväissyt palaa todennäköisesti vielä uudemmankin kerran.

Vabariik

Neuvostoaika näkyy vahvana, katselee miltei mihin suuntaan tahansa. 50 -luvulta lähtien, vuosikymmenien tuotokset, rapautuvat hrutsevilaiset talokummajaiset eivät silmää hivele.
Kommunismin aikaan Virossa on vaikea ainakaan näin suomalaisen silmin mitään ylipäätään positiivista liittää. Sen ajan rakenteiden kunnostaminen vie vielä pitkään.
Keskustan alueella on paljon aiempana itsenäisyysaikana rakennettuja puutalovanhuksia.
Niiden kaikkien kohtaloista ei kukaan tiedä. Joihinkin niistä remonttireiskojen kädet ovat taikoneet viime vuosien aikana uuden ehomman ilmeen.


Pojat terassilla

Kesäinen terassi on kelpo keksintö. Mikä muukaan voisi olla parempi paikka latkia tuopillinen,
tai tusina ohrajuomaa, samalla kun tarkkailee kadun poikki puikkelehtivia saksiniekkoja.
Terassilla voi puuhastella toki muutakin. Esimerkiksi harrastaa ulkona ruokailua esimerkiksi lusikoimalla seljankaa, tuota ah niin mainiota soppaa.
Virolaiseen ruokakulttuuriin voi perehtyä melkein missä tahansa, paitsi niissä pikaruokaloissa, joiden
listoilla ei tarjolla ole muuta kuin burgereita.

Shoppaillaan...

Neuvostomallisen torikulttuurin kokonaan katoamisesta ei kannata olla huolissaan. Venäläisvoittoisen Lepa Turgin pöydät notkuivat yhä edelleen piraattiroskan painosta. T-paitoja, rintaliivejä, kenkiä, hameita ja ties mitä kaupitellaan vanhaan totuttuun malliin.
Vihannes- ja juurestorin tuotteet olivat hyvin esillä ja näyttivät aidoilta, tuoreilta ja varsin houkuttelevilta.
Kotikaupunkimme hiipuvan kauppatorin potaattinmyyjien olisi kyllä syytä käydä vilkaisemassa vaikkapa täällä todellisen torikaupan tekemisen kulttuuria.


Kaupunkilomailijan iloksi uudet, uljaat kauppapaikat on päätetty Pärnussa pystyttää paraatipaikoille,
aivan keskustan ytimeen. Useimmissa muissa kaupungeissa nuo vastaavanlaiset ShopCenterit ja
Kaupanduskeskukset on hilattu kilometrien päähän, eikä ilman autoa niihin olisi mitään asiaa.


Villa Andropoff

Olisi saattanut olla mielenkiintoista tutkailla näitä paikkoja kolmisenkymmentä vuotta sitten. Tämän tarkkaan vartioidun alueen tarkoitus ei ole kuulema kaikille vielä tänäkään päivänä aivan selvillä.
Silloisen kommunistihallinnon "lobbauspaikaksi" rakennettu lomakeskus Valgerannassa oli tavallisen virolaisen
ulottumattomissa.
Aidattu alue, pitkä siivu ykkösluokan rantaviivaa, hotelli, elokuvateatteri, saunat kabinetteineen muodostivat
piilopaikan jonka vieraista ei paljon puhua pukahdeltu.


Tässä on nostalgiaa, jos missä. Kaikki se salaperäisyys, ketä, miksi ja milloin täällä päihittää kaiken maailman
Tiitisen listat mennen tullen. Kekkonen, Karjalainen, Virolainen...Koivisto? Puhuttiinko virolaisten tulevaisuudesta vieraiden kesken, heiltä itseltään kysymättä, heidän koko asiasta mitään tietämättä?!
Niin se taisi olla. Hotellirakennus Villa Andropoffissa on kunnostettu. Se näyttää hienolta, arkkitehtuuriltaan peräti herkulliselta.
Elokuvateatterille ja muille rakennuksille ei ole maan uudelleen itsenäistymisen jälkeen saatu tehtyä mitään.
Niiden muodot ja rakenteet eivät ole alun alkujankaan tainneet kulkea ihan käsikynkkää itämeren ilmaston kanssa.
Kaikesta huolimatta rauhaa, merenrantaa ja yksityisyyttä yht´aikaa arvostavan lomanviettoon Villa Andropoff
soveltunee hyvin. Yhteys ulkomaailmaan edellyttää kuitenkin omaa autoa.

Nägemist!

Unionin tuella kunnostettu tieverkko kiidättää matkamiehen seurueineen mukavasti paikasta toiseen.
Lihulan tienoille saakka eurooppalainen raha ei vielä ole tietään löytänyt. Maataloudesta aikoinaan
Virossa leipänsä saaneet eivät voi hyvin. Kollektiivitilojen laukkauduttua väki ajautui ahdinkoon.
Ei liene vaikea kuvitella, miltä tuntuisi asua kerrostalossa peltojen keskellä ilman työtä ja toimeentuloa.
Alkoholi taittaa täällä sukupolven ajan miehiltä niskat samaan tapaan kuin Venäjälläkin.


Seuraava askel Viron, kuten myöskin Pärnun integroitumisessa Eurooppaan otetaan vuoden vaihteessa.
Todennäköisesti se tulee näkymään tyhjenevänä tilana monen virolaisen kukkarossa. Valitettavasti.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Tallinna - old und urban

Tallinna on kaunis kaupunki. Muurien ympäröimän vanhankaupungin ohella vanhaa hyvin säilynyttä rakennuskantaa on myös alempana sijaitsevan kantakaupungin alueella.


Vanhan kaupungin kapeita katuja reunustavat meidän mittapuumme mukaan melkeinpä ikivanhat talot. Terassit varjoineen ovat vallanneet kesällä torille vievän kadun varret.


Vuosisatoja vanhaa virolaista ravintolakulttuuria voi käydä makustelemassa Olde Hansassa, jossa ruoka, miljöö ja henkilökunta pukeutumistyyleineen on saatu näyttämään aikansa oloisilta.


Kivijalat kertovat ajankulusta enemmän, kuin seinät ja ikkunanpielet. Kantakaupungissa vanhojen kivijalkojen päälle rakennettiin neuvostoaikana mitä sattui.


Kulttuurirakentaminen on ollut kaunista. Taiteen tekemistä ja esittämistä on osattu arvostaa.Oopperatalo.


TALLINNA  - 2000 -luvun kaupunkikuvaa estottomasti toteuttava ikkuna...



Modernia kaupunkia luodaan lasin ja teräksen keinoin. Pohjoismaiden pääkaupungeista poiketen Tallinna kurottautuu kohti korkeuksia.



Pankkimaailma ja kansainväliset hotelliketjut käyvät kisaa siitä, kenen katto kohoaa lopulta korkeammalle.



Solaris Centerin seinää koristaa Nokian logo. Solaris edustaa modernia ostosparatiisia ydinkeskustassa.





Toisten tarpeita tyydyttämään tarvitaan enemmän, kuin toisten. Limousiinillä ajelemisestakin voi saada kiksejä

.

Käkisalmi - Valamo
















Aamu Imatran ja Svetogorskin rajan tuntumassa on hiljainen.  Jonottaa ei tarvitse, mutta itse rajamuodollisuuksiin sillä ei näytä olevan merkitystä. Aikaa kuluu turhanpäiväiseen laukkujen syynäämiseen.
Bussimatkamme kannakselle alkaa täältä, kaksoiskaupungin itäpuolelta, Svetogorskista. Huoltoasemalla tankataan auto ja ostetaan tarvittavat matkaeväät.

Edessä on  alun toistasataa kilometriä taivalta, jonka taittamiseen täytyy varata riittävästi aikaa.
Teiden kunto ei ole kaksinen.
Tunnelma on odottava. Matkan määränpäässä, Käkisalmessa ei monikaan meistä ole aiemmin vieraillut. Toisilla on muistikuvia vanhempien tai isovanhempien kertomina, omista lapsuudenkodeistaan Laatokan rantamilla. Toisille matka on kurkistus neuvostoajan jättämiin jälkiin ja kurjuuteen, toisille tunteita pintaan nostattava kaipuu sukujuurtensa kotikonnuille.

Hoitamattomien peltoaukeiden, lepikoiden  ja jättiputkien valtaaman taipaleen päässä se seisoo,
Käkisalmi, venäläisittäin Priozersk, Viipurin pikkuveljenäkin tunnettu pikkukaupunki.

Käkisalmen markkinoilta
ennen sotia,
väärän vitosen isä toi kotia...

Parinkymmenen tuhannen asukkaan kaupunki ei ainakaan  vilkkaudellaan päätä huimaa. Iltapäivän katunäkymä on rauhallinen ja liikenne varsin vaatimatonta. Itse kaupungin keskusta on hyvässä kuosissa, vaikkakaan puistoalueisiin ei näytä resursseja oikein riittävän. Neuvostoajan henki elää vahvasti. Kadunnimiä ei ole monien muiden kaupunkien tapaan muutettu ja Lenin-setä seisoo lokkien levähdyspaikkana kaupungin keskustassa. Hotelli, jossa majoitumme on aivan keskustassa. Nappasimme  huoneet ja asetuimme taloksi.

Kiertoajelu kaupungilla hyvin suomea puhuvan oppaan matkassa oli paikallaan. Kyrillisin kirjaimin kirjoitetuille kadunnimille saatiin vanhat suomalaisnimet ja sodasta selvinneiden rakennusten kohtalo tuli selvitetyksi.
Linnoitusalueeseen tutustuminen jää ajanpuutteen (?) takia lyhyeksi, mutta pistäytyminen siellä lienee helppoa myöhemminkin, koska se sijaitsee aivan keskustan tuntumassa.  

Aamupala Korelian tapaan: vaaleata puuroa, pieni pala leipää, teetä, pikakahvia, keksi ja jugurtti. Sillä oli saatettava päivä alkuun. Onneksi runsaampaan menuun tottuneille torin toisella puolella sijaitseva pikkukauppa avattiin jo hyvissä ajoin, ihan melkein meitä varten.

Tänään on Tiistai ja tälle päiväle varattiin etukäteen ohjelma. Retki kuudenkymmenen kilometrin päässä, Laatokalla sijaitsevaan Valamon luostariin. Vuoden takainen Kizin saaren vierailu on vielä muistissa. Lienee parasta nollata muisti. Toisaalta Karjala, luostari ja ortodoksisuus kulkevat  kuitenkin aika tavalla yhtä jalkaa.
Matka sinne sujuu puolessatoista tunnissa. Kantosiipialus on Helsingin ja Tallinnan väliä pendelöivien Lindan ja Lauran kaltainen pikaliippari.

Perillä odottavat luostarialue, kirkot ja skiitat. Skiittoja , niitä pieniä kappeleita tuntuu riittävän. Mikäli globaali elämänmeno alkaisi kyllästyttää, niin ainahan tänne voisi muuttaa. Ties vaikka saisi oman pikku skiitan. Väkeä Valamossa vierailee paljon, liki neljännesmiljoona vuosittain. Päivää kohden se tarkoittaa puoltatoistatuhatta silmäparia. Talvella turisminomaista toimintaa ei kuitenkaan ole.
Oppaan johdolla kävelemme kilometrikaupalla pitkin pääsaaren polkuja, poikkeamme skiitoissa ja ihailemme silmää hiveleviä Laatokan maisemia. Oppaamme Svetlana, pietarilainen  tanssija, ei ole kävelylenkistä moksiskaan. Meillä monella sen sijaan saattaa aamulla olla jalat jumissa!

Poikkesimme kuuntelemassa luostarilaulua pikkukirkossa. Sitä sellaista  perinteistä oraalilaulua, matalaa bassoa, liediä ja korkeaa kastraatiosoundia. Mahtavaa äänenkäyttöä kvartetilta, viiden lyhyehkön laulun sessio varsin tyylikkäästi. Laulajat eivät olleet luostarin väkeä, vaan ihka oikeita ammattilaisia, lähinnä Pietarin teattereista ja konservatorioista.
Miettisen video esityksestä.

Valamoa ympäröi lukuisia pikkusaaria. Niillä  asuu väkeä munkeista siviileihin, joskin siviilien eli tavallisten ihmisten määrä on pikkuhiljaa hiipumassa. Kalastuksella, kotitarveviljelyllä jne. aiemmin elantonsa saaneiden ihmisten elo on tätä nykyä pitkälti kiinni turismista. Sen varaan luostarin toimintakin perustuu. Vieraiden jättämillä ruplilla pidetään yllä yhteisöä ja ortodoksiluostariperinnettä. Tinkimäänkin on jouduttu. Satama-alueen kojuista ja kioskeista turisteille tarjoillaan kaikkea maallisen tarpeen tyydyttämiseen, kuten alkoholijuomia. Erikoisuutena luostarin itse tilaamaa yrttilikööriä.

Pikkukaupungin yöelämä, mikäli sellaista edes on, keskittyy todennäköisesti viikonloppuihin. Näinä kahtena iltana kylä oli kovin kuollut. Ravintoloista sai kuitenkin ihan kunnollista ruokaa, pihvejä keittoja, japanifaneille jopa susheja.

Kannas kiehtoo kauneudellaan, toisaalta kammoksuttaa kurjuudellaan. Tieolojen ja palveluiden parannuttua vetovoima varmaankin monikertaistuisi. Tunnesiteitä omaavien kiinnostus paikkoja kohtaan on olemassa. Tulevia sukupolvia varten tarvitaan toisenlaisia konsteja.

lauantai 23. tammikuuta 2010

Krakova Jouluna 2009



Puluparvet pitävät Mariankirkon aukiota kotinaan.
Vohvelimurujen kimppuun säntäilee siivekkäitä siihen malliin, että hyvä kun
sekaan mahtuu.
Osa rohkenee syömään jopa suoraan kädestä. No, pulut kuuluvat Krakovaan.
Siksi niitä kohdellaankin hellävaroen.Yhtä lailla nuoret kuin vanhatkin, laitapuolen
kulkijoita unohtamatta
näyttävät nakkelevan niille suupaloja. Marian kirkon tornin
trumbetinsoittajaankin tottuu parissa päivässä.

Wawelin linna, joen rannalla on aika iso kokonaisuus.
Kukkulalta näkee kauas kaupungin ylle, Nowa Hutan hiilivoimalat, viettelevän
Wisla -joen ja kauempana siintävien vuorten huiput.

Kuningasvallalla oli kukkulan laella oma kaupunkinsa.
Sieltä taisi olla helppo alakaupungissa asuvaa kansaa kontrolloida yhtä aikaa
moraalin vahtikoirana toimineen katolisen kirkon kanssa.
Linnan pihan halki käveleminen tuntui perin juhlavalta.

Huomenna on jouluaatto, vaan eipä siltä vielä tunnu.
Puolipilvinen päivä ihmisvilinässä antaa joulumielen vielä tekeytyä.
Kaikesta huolimatta joulukin lienee tulossa. Kuusikauppiaat, lahjatavarakauppiaat
ja niin edelleen täyttävät Marian kirkkoa ympäröivän aukion.
Kauppa käy ja maukkaista makkaroistaan ja saslikvartaistaan
tunnetun maan herkut löytävät tiensä lopulta meidänkin suihimme.
Terästetyn glögin kera ne kirkastavat suomipojan mielen.

Sääkartalla vaaniva lumisadeaalto ei ole tänne vielä yltänyt.
Iltapäivän pieni tihkunpoikanen ei ahdista.
Halusimmehan toisenlaisen Joulun.



Krakovasta saa helposti vauraan kaupungin kuvan.
Rakennuskanta on silmää hivelevää, vanhaa, hyvin hoidetun tuntuista ja rauhallista katsella.
Muutaman kilometrin päässä sijaitsevan Nowa Hutan lähiöhelvetistä ei keskikaupungilla näy
merkkiäkään. Keskustan kapeilla kaduilla on jalankulkijankin helppo liikkua.

Ne on rakennettu siten, että niillä vallitsee sopu ja harmonia autojen,
vossikoiden, katujunien ja jalkamiesten kesken.


Murua rinnan alle

Joulupukki vilkuilee näyteikkunassa ohkulkijoita.
Punanutun huomaa niukin naukin ikkunaa ohittaessaan.
Vaikka puolalainen joulu onkin ominut osasnsa länsimaisen krääsäjuhlan piirteistä,
näkyy merkkejä kaupallisuudesta vain isompien ostoskeskusten
käytävillä ja näyteikkunoissa.

Nälkä sen enempää kuin janokaan ei yllätä.
Korttelia ilman puoltatusinaa Restauracja -kylttiä ei tässä kaupungissa liene olemassakaan.
Talojen kivijalat ja vanhat hiilikellarit on miehitetty palvelemaan
lompakko mukanaan liikkuvia.
Ruokalistalta löytyy maukkaita, himonälkäiselle oivia, edullisia keittoja. Niitä sopii maistella.
Hyvä vaihtoehto tavanomaiselle pihville tai pastalle.

Joulupöytään valitsemme kolmella eri tavalla valmistettua kalaa, herkullista jäätelöä, viiniä, olutta ja vodkaa.


Shoppailemassa




Idyllisten pikkukauppojen vastapainoksi täältä löytyy
isojen kauppaketjujen jättimäisiä ostoskeskuksia, jotka ovat rynnineet haukkaamaan osansa
paikallisten pikkuhiljaa pullistuvista kukkaroista.
Siinä missä meitä suomalaisia ruokkivat pääasiassa kotimaiset kaupat, puolalaisten jättimarkettien tiskejä hallitsevat
hollantilaiset, saksalaiset jne.

Valitsimme kohteeksi niistä yhden, Galleria Krakowskan, joka lienee ainoa isompi ostari aivan keskustassa.
Uutuuttaan kiiltelevän kolmikerroksisen ostosparatiisin seinät kätkevät sisälleen likipitäen kaiken mitä shoppailijan sortimenttiin kuuluvaksi kuvitella saattaa.

Ihmisillä on asiaa kirkkoon

Katolilaisuudella on valtava merkitys ihmisille. Kaupungissa on kuulema yli 80 kirkkoa
ja liki yhtä monta luostaria. Kirkkojen kingi on Marian kirkko,
Lieköhän tuo koskaan tyhjillään? Kellot soittavat messuun tuhkatiheään
ja ihmisiä - ikään katsomatta kulkee ovista koko ajan.

Vatikaania pitkään luotsannut Paavi Johannes Paavali II oli näille ihmisille tuttu mies.
Toimihan hän aiemmin juuri täällä arkkipiispana.
Puolalaiset ovat iät, ajat olleet kovasti uskonnollisia. Tosin ei se silti ulospäin eritoten näy.

Jouluyön messuun marssi väkeä jonoiksi asti.
Katedraalin käytäviä tallusteltiin edestakaisen koko toimituksen ajan.
Ovien lähettyville parkkeeranneet viipyivät sisällä vain hetken ja katoavat taas kaupungin yöhön.
Oma ulosmarssimme tapahtui siinä vaiheessa, kun pastori päätti pitää puhetta.
Outoa mokellusta tuo puolan kieli.


Kielimuurista huolimatta messun kiehtova musiikki
ja kuorolaulusessiot tekivät vaikutuksen. Saivat aikaan hienon, rauhallisen mielen.
Siihen oman kirkkomme väkinäiset ohjelmanumerot eivät pysty.

Wieliczka

Kaivoksista en ollut aiemmin kuullut sanaakaan. Unesscon listaamaan Wieliczkaan
tutustumiminen oli hieno kokemus. Krakovan liepeillä sijaitsevat suolakaivokset on museoitu
ja elämä maahisten valtakunnassa jatkuu myös tuleville sukupolville.

Voi vain kuvitella, miten rankkaa työnteko maan uumenissa on aikoinaan ollut.
Puolalaiseen tyyliin - kirkon armeliaan käden avulla. Siitä lienee selvitty rukoilemalla niin,
ja olemalla kuuliaisia kirkolle ja vallankahvassa kiinni oleville.
Lukemattomien askelten matka syvälle maan alle johti uskomattoman hienoon,
jopa hieman epätodelliseen maailmaan.
Satoja metrejä kaivoskäytäviä, spektaakkeleja, valoja, musiikkia ja multimediaa.
Niillä saa ihmeitä aikaan. Ammattiyhdistysliikkeen läsnäoloa ei aistinut,
kirkon sitäkin selvemmin.




Pyhän Kingan kappeli on iso luolastoon louhittu kirkko ja konserttisali.
Siellä olevien koristeiden, kruunujenja alttaritaulun
alkuperän väitetään olevan suola.


”Arbeit macht Frei” - tie kohti kuolemantehdasta!

Alkuperäinen kyltti varastettiin viikko sitten.
Tilalla oli kopio. Olemme seudulla, jossa sijaitsee pari natsien
hirmutekojen näyttämöinä tunnettua paikkaa Auschwichz ja Birkenau..
Ne ovat tutustumisen arvoisia.
Siten saattaa olla hieman helpompi ymmärtää,
kuinka järjettömiin tekoihin ihminen pahimmillaan pystyy.

Museokierros Auschwichzissä ja vierailu
piikkilanka-aitojen ympäroiville pelloille Birkenaussa pistää mietteliääksi.
Mitään järjellistä syytä ei voi olla olemassa, miksi
tänne piti teljetä aikoinaan tuhansittain ihmisiä,miehiä, naisia, lapsia, juutalaisia, mustalaisia,
venäläisiä, puolalaisia...

Näille ihmisille uskoteltiin toivoa paremmasta,
vaan taisi totuus osoittautui pahemmaksi, kuin pahinkaan painajainen.
Täällä tapettiin työllä, näännyttämällä nälkään ja teloittamalla iso joukko ihmisiä.
Leirit olivat kammottavia kuolemantehtaita, joissa ruumiit kaiken kukkuraksi poltettiin.
Kymmenettuhanet krakovalaisetkin olivat kokeneet saman kohtalon.

Helvetilliset pellot




Mielikuvituksella ei ollut rajoja uhreja valittaessa.
Lapsiakin erotteltiin mittakepin avulla ja ne, jotka olivat keppiä pidempiä
saivat toistaiseksi elää. Lyhyempien kohtaloksi koitui kaasukammio.

Tuuli tempoi Birkenaussa
astellessamme noita surullisia peltoaukioita. Luotisuorien rakennusten rivistö ankea näky.
Silloin niissä asuttiin, raadettiin ja odotettiin kutsua kuolemaan!
Tämän helvetillisen gheton sisäpihoille päättyi mitättömäksi
luokiteltujen ihmisten elämä.

Miten tämä saattoi tapahtua miljoonien mitään tietämättä?!!!