perjantai 20. elokuuta 2010

Kaupunkilomalla Pärnussa

Pärnua voi hyvällä syyllä pitää helppona lomakohteena. Upeata hiekkaa ja rantaviivaa auringonottoon riittää. Palvelu pelaa ja vekottimia vesileikkeihin löytyy kaikenikäisille. Vannoutuneimmankin etelänmatkailijan kannattaisi
pistäytyä paikan päällä. Lapsiystävällinen rantakin näyttäisi sopivan koko perheen temmellyksiin.

Kaupunki

Itse kaupunki ei varsinaisesti tarjoa mitään sen kummempia elämyksiä. Sillä nyt vaan sattuu olemaan ne lomanvieton kannalta keskeisimmät elementit; kävelykadun pätkää terasseineen, hyvää ruokaa, puistoja, sopiva määrä shoppailupaikkoja ja muutama mukiinmenevä mestakin illan istujaisiin.
Puistot ovat oikeasti henkireikä. Rantaan viettävän vehreyden keskellä on ihan ilo olla. Puistot ja rantabulevardit ovat myös polkupyöräilijän unelmia. Satamasta tai esim. Jahtiklubilta vuokratuilla fillareilla liikkuminen on vaivatonta. Pyörätiet ovat mainiossa kunnossa ja hyvin opastettuja.
Sen verran nähtävää ja koettavaa kaupungissa joka tapauksessa on, että kerran käväissyt palaa todennäköisesti vielä uudemmankin kerran.

Vabariik

Neuvostoaika näkyy vahvana, katselee miltei mihin suuntaan tahansa. 50 -luvulta lähtien, vuosikymmenien tuotokset, rapautuvat hrutsevilaiset talokummajaiset eivät silmää hivele.
Kommunismin aikaan Virossa on vaikea ainakaan näin suomalaisen silmin mitään ylipäätään positiivista liittää. Sen ajan rakenteiden kunnostaminen vie vielä pitkään.
Keskustan alueella on paljon aiempana itsenäisyysaikana rakennettuja puutalovanhuksia.
Niiden kaikkien kohtaloista ei kukaan tiedä. Joihinkin niistä remonttireiskojen kädet ovat taikoneet viime vuosien aikana uuden ehomman ilmeen.


Pojat terassilla

Kesäinen terassi on kelpo keksintö. Mikä muukaan voisi olla parempi paikka latkia tuopillinen,
tai tusina ohrajuomaa, samalla kun tarkkailee kadun poikki puikkelehtivia saksiniekkoja.
Terassilla voi puuhastella toki muutakin. Esimerkiksi harrastaa ulkona ruokailua esimerkiksi lusikoimalla seljankaa, tuota ah niin mainiota soppaa.
Virolaiseen ruokakulttuuriin voi perehtyä melkein missä tahansa, paitsi niissä pikaruokaloissa, joiden
listoilla ei tarjolla ole muuta kuin burgereita.

Shoppaillaan...

Neuvostomallisen torikulttuurin kokonaan katoamisesta ei kannata olla huolissaan. Venäläisvoittoisen Lepa Turgin pöydät notkuivat yhä edelleen piraattiroskan painosta. T-paitoja, rintaliivejä, kenkiä, hameita ja ties mitä kaupitellaan vanhaan totuttuun malliin.
Vihannes- ja juurestorin tuotteet olivat hyvin esillä ja näyttivät aidoilta, tuoreilta ja varsin houkuttelevilta.
Kotikaupunkimme hiipuvan kauppatorin potaattinmyyjien olisi kyllä syytä käydä vilkaisemassa vaikkapa täällä todellisen torikaupan tekemisen kulttuuria.


Kaupunkilomailijan iloksi uudet, uljaat kauppapaikat on päätetty Pärnussa pystyttää paraatipaikoille,
aivan keskustan ytimeen. Useimmissa muissa kaupungeissa nuo vastaavanlaiset ShopCenterit ja
Kaupanduskeskukset on hilattu kilometrien päähän, eikä ilman autoa niihin olisi mitään asiaa.


Villa Andropoff

Olisi saattanut olla mielenkiintoista tutkailla näitä paikkoja kolmisenkymmentä vuotta sitten. Tämän tarkkaan vartioidun alueen tarkoitus ei ole kuulema kaikille vielä tänäkään päivänä aivan selvillä.
Silloisen kommunistihallinnon "lobbauspaikaksi" rakennettu lomakeskus Valgerannassa oli tavallisen virolaisen
ulottumattomissa.
Aidattu alue, pitkä siivu ykkösluokan rantaviivaa, hotelli, elokuvateatteri, saunat kabinetteineen muodostivat
piilopaikan jonka vieraista ei paljon puhua pukahdeltu.


Tässä on nostalgiaa, jos missä. Kaikki se salaperäisyys, ketä, miksi ja milloin täällä päihittää kaiken maailman
Tiitisen listat mennen tullen. Kekkonen, Karjalainen, Virolainen...Koivisto? Puhuttiinko virolaisten tulevaisuudesta vieraiden kesken, heiltä itseltään kysymättä, heidän koko asiasta mitään tietämättä?!
Niin se taisi olla. Hotellirakennus Villa Andropoffissa on kunnostettu. Se näyttää hienolta, arkkitehtuuriltaan peräti herkulliselta.
Elokuvateatterille ja muille rakennuksille ei ole maan uudelleen itsenäistymisen jälkeen saatu tehtyä mitään.
Niiden muodot ja rakenteet eivät ole alun alkujankaan tainneet kulkea ihan käsikynkkää itämeren ilmaston kanssa.
Kaikesta huolimatta rauhaa, merenrantaa ja yksityisyyttä yht´aikaa arvostavan lomanviettoon Villa Andropoff
soveltunee hyvin. Yhteys ulkomaailmaan edellyttää kuitenkin omaa autoa.

Nägemist!

Unionin tuella kunnostettu tieverkko kiidättää matkamiehen seurueineen mukavasti paikasta toiseen.
Lihulan tienoille saakka eurooppalainen raha ei vielä ole tietään löytänyt. Maataloudesta aikoinaan
Virossa leipänsä saaneet eivät voi hyvin. Kollektiivitilojen laukkauduttua väki ajautui ahdinkoon.
Ei liene vaikea kuvitella, miltä tuntuisi asua kerrostalossa peltojen keskellä ilman työtä ja toimeentuloa.
Alkoholi taittaa täällä sukupolven ajan miehiltä niskat samaan tapaan kuin Venäjälläkin.


Seuraava askel Viron, kuten myöskin Pärnun integroitumisessa Eurooppaan otetaan vuoden vaihteessa.
Todennäköisesti se tulee näkymään tyhjenevänä tilana monen virolaisen kukkarossa. Valitettavasti.