Meno-paluu laivamatka kanavaa pitkin m/s Carelialla tuntui varsin pitkältä, mutta matkustaminen
ilman viisumia sitä kuitenkin edellytti. Rajamuodollisuudet passintarkastuksineen ja pikkulappuineen
sujuivat aika vaivattomasti.
Parin vuoden välein Viipurissa on ihan mukava käydä. Kaupunki on mielenkiintoinen ja kaunis, joskin
edelleen aika tavalla rähjäinen. Kaikesta huolimatta tavallaan viehättävä.
Huputetut talot, katuremontit ja kattojen kunnostustyöt jne. ovat merkki muutoksesta. Ei viene enää
vuosikymmeniä, kunnes kaupunki taas kukoistaa. Paljon on kuitenkin vielä tekemistä, niin huonoon
kuntoon neuvostovalta kaupungin aikoinaan rapautti.
Vanhaa kaupunkia pidemmälle emme laivamatkalla ehtineet. Kolmen tunnin visiittiin kun ei mahtunut
maleskelemista puistoissa, shoppailukierroksia kaupoissa ja katuja pitkin tallaamista. Kannattikin siis
keskittyä siihen olennaiseen, ruokaan ja juomaan.
Vanhankaupungin sydämessä, pyöreää tornia lähellä sijaitseva Kamelot (Krasnoarmeyskaya Ul.14)
valittiin ruokailupaikaksi. Pihviä ja fileitä, kalaa ja kasviksia haluamaansa tapaan riittää joka lähtöön.
Hyvää palvelua miinusta heikonlaisesta englannintaidosta, suomenkielen osaamisesta puhumattakaan.
Hyvää sensijaan oli ruoka, maukasta ja hyvin esille pantuna. Joko kulttuurin tai tuon kielimuurin aiheuttama
lienee se, että täytyy muistaa tilata erikseen kaikki lisukkeet fileille ja pihveille.
Kippo perunoita tai ranskalaisia nelikolle riittää.
Alkuun snapsi vodkaa, jotta fileen makusteluun saa lisäpotkua. Ruokajuomaksi riitti paikallinen olut.
Sade pieksi koko paluumatkan ajan, silti mieli oli kutakuinkin positiivinen. Laivan karaokebaarissa
tuli vedettyä "Lumi teki enkelin eteiseen", kavereiden painostuksesta, silti ihan hyvillä mielin!
Heinäkuu 1.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti